Loviisan Sanomissa oli pari viikkoa sitten vaateketju Tazzian omistajasta Siv Baumgartnerista kertova juttu, joka paljasti mielenkiintoisen asian. Harva tietää, että Siv toimi vuoteen 2007 asti Kotipizza-yrittäjänä Loviisassa.
Muotiala taitaa olla aika erilaista kuin Kotipizza-yrittäjyys. Mutta yhtäläisyyksiäkin varmasti on. Olen aivan varma, että Siv sai Kotipizza-yrittäjänä loistavat eväät yrittäjänuransa seuraaviin vaiheisiin.
Mustasukkainenkaan en osaa Sivistä olla. Toiset tekevät Kotipizza-yrittäjyydestä elämänuran, toisille Kotipizza on kuin kasvattajaseura, josta ponnistetaan eteenpäin elämässä. Me Kotipizzassa tarvitsemme ja arvostamme molempia ryhmiä.
Samanlaisia asioita tuli mieleen kun luin tätä Nuoret johtajat -lehden juttua Marko Nystedtistä, 34-vuotiaasta kaverista, joka on ryhtynyt R-kioski-yrittäjäksi filosofin koulutuksella.
R-kioski-yrittäjältä ei vaadita filosofin koulutusta sen enempää kuin Kotipizzan pyörittäjältäkään, mutta ei koulutuksesta tietysti haittaakaan ole. Nystedt on vain loistava esimerkki siitä, että yrittäjiä on monenlaisia. Yhdistävänä tekijänä on yleensä vain se liekki yrittämiseen ja työn tekemiseen.
”R-kauppiaana menestyy kun tekee nöyrää, kovaa työtä ja asettaa realistiset mutta kovat tavoitteet. Pitää tähdätä korkeammalle, jotta pääsee ylemmäs”, Nystedt sanoo.
Sama pätee täydellisesti myös Kotipizzaan. En ole filosofi, joten en osaa paremmin sanoa.