Minulla on ollut tapana kirjoittaa aina näin vuoden alussa edessä olevan vuoden ruokatrendeistä. Tänä vuonna ilmiöt ovat kuin hääpuvusta: jotain uutta, jotain vanhaa, jotain lainattua ja jotain sinistä.
Vastuullisesti ja paikallisesti tuotettujen raaka-aineiden suosiminen sekä kasvissyönnin ja varsinkin fleksaamisen yleistyminen ovat kasvattaneet suosiotaan vuodesta toiseen. Niistä ei voi puhua enää ruokatrendeinä, vaan itsestään selvinä vaatimuksina monelle ruuanystävälle ja kuluttajalle. Hyvä niin, sillä kukin ilmiö tukee osaltaan kestävämpää ja oikeudenmukaisempaa ruokakulttuuria.
Vakiintuneempien ilmiöiden rinnalla nostaa päätään myös muutama uudempi tuttavuus. Tältä maistuu minun vuoteni 2018.
Jotain uutta: BBQ
Makumatkailin viime vuoden lopulla Crazy Chef Ripe Mikkolan kanssa Yhdysvaltojen syvässä etelässä. Ripe ehti matkallamme vierailla myös perinteisissä lihagrillaamoissa, jotka ovat toimineet alueella yli vuosisadan.
Alkuperäinen barbecue-menetelmä on kestänyt ajan patinan. Grilliherkut asetellaan tänäkin päivänä smoking pit -savustusuuniin, jossa ne hautuvat mureiksi ja imevät itseensä makua savusta ja mausteisista marinadeista. Ruoka tarjoillaan paperiin käärittynä ja syödään käsin ilman ruokavälineitä. Mitä suurempi sotku, sitä nautinnollisempaa.
Uutta on se, että BBQ-vaikutteita tullaan hyödyntämään erilaisissa kokkaustyyleissä ja monenlaisissa keittiöissä. Perinteisen lihan ohella liekeissä tirisevät nyt kala, kasvikset ja kasviproteiinivalmisteet.
Jotain vanhaa: burgerit
Burgereissa ei sinänsä ole mitään uutta, mutta teolliset pikaruokahampurilaiset ovat kyllä mennyttä päivää. Viimeistään nyt niiden paikan ottavat laadukkaista raaka-aineista tarkkaan mietityillä valmistusmenetelmillä luodut burgerit.
Burger on kuin pizza: perusajatus on simppeli, mutta sen pohjalta voidaan soveltaa mitä mielikuvituksellisimpia reseptejä. Burgerlogiaan kuuluvat sekä viimeisen päälle valmiiksi hiotut luomukset että vapaavalintainen tuunaaminen erilaisilla lisukkeille ja kastikkeilla.
Burgerit maistuvat melkein kaikille. Siksi Kotipizza-perheeseen on nyt liittynyt myös Social Burgerjoint -ravintola, joka tarjoilee Suomen parhaita burgereita Helsingin Sörnäisissä. Ne tehdään alusta loppuun käsityönä ja kypsennetään tirisevän kuumalla Mibrasa-puuhiiligrillillä. Laatulihasta valmistettujen burgereiden lisäksi tarjolla on tietysti myös kasvis- ja vegaaniversioita, ja kalapihvejäkin on kokeiltu.
Tänä vuonna Social Burgerjointin taika levittäytyy myös Sörnäisten ulkopuolelle. Suomalainen burgerkulttuuri ei ole enää entisensä.
Jotain lainattua
Olen aikaisemminkin puhunut siitä, miten yhdessä syöminen on vähintään yhtä tärkeä osa hyvinvointia kuin laadukas ruoka. Siksi myös syötävän ruuan jakaminen ja jaettavaksi soveltuvat ruokalajit tulevat yleistymään sekä kotona että ravintolassa syödessä.
Omien annosten reviiritietoisen nautiskelun sijaan jokainen voi saada siivunsa yhteisestä ruokalajista. Annoskateus ei pääse yllättämään ja syömisestä tulee vuorovaikutteisempaa, kun seuralaisen kanssa voi vertailla makukokemuksia. Miksi mättää lautasellinen yhtä ruokalajia, kun voi maistella useampaa? Jakaminen on myös pettämätön keino varmistaa, ettei puhuttava lopu kesken, jos sattuu olemaan vaikka ensitreffeillä.
Jotain sinistä: vastuullinen kala
Yhä useampi on aivan hyvästä syystä huolissaan maailman merien ja kalakantojen tilasta. Siksi yhä useampi valitsee lautaselleen vain kala- ja äyriäistuotteita, jotka on pyydetty vastuullisin menetelmin kestävistä kalakannoista.
Tämän vuoksi myös vastuullisen kalan ja kalatuotteiden tarjonta paranee jatkuvasti, niin kuin tämä Hesarin toissapäiväinen artikkeli kertoo. Osa ilmiötä oli tietysti myös se, että Kotipizza sai jo vuosi sitten kestävästä kalastuksesta kertovan MSC-ympäristömerkin ensimmäisenä pizzaketjuna koko maailmassa.
Osa ilmiötä on myös Kotipizzan tänään lanseerattava uusi Lohilankkupizza. Ripen herkullisessa luomuksessa on mätimoussea ja kylmäsavustettua kotimaista Benella-kirjolohta.
Kasvatetussa kalassa MSC:tä vastaava kestävän kalastuksen sertifiointi on ASC. Suomalaiselle kasvatetulle kirjolohelle ei ole vielä luotu ASC-sertifioinnin määritelmiä, joiden perusteella sertifiointi myönnetään eli sitä ei ole vielä mahdollista sertifioida. Benellan kasvatuksessa käytettävät rehut täyttävät jo nyt kaikki ASC-kriteerit, joten kyse on taatusti kalasta, jota voi syödä hyvällä omallatunnolla.