”Mielestäni kaikki kokit, jotka haluavat luoda hyviä makuja, ovat eettisiä.”
– Dan Barber
Katsoin kesällä Netflixiltä Chef’s table -dokumenttisarjan, jossa esitellään kuusi maailman huippukokkia ja heidän ruokafilosofiansa. Kaikki kokit ovat taustoiltaan erilaisia, heidän ravintolansa ja heidän lähestymistapansa ruokaan ja syömiseen ovat erityylisiä. Kaikkia kuitenkin yhdistää yksi asia: intohimo ruokaan.
Yksi jakso kosketti minua erityisesti. Ehkä siksi, että siinä kerrottiin itsellenikin todella läheisestä ruokafilosofiasta. Dan Barber on newyorkilainen kokki, joka on samalla myös maanviljelijä. Hänellä on missio muuttaa amerikkalaisten ruokatottumuksia ja tehdä maailmasta parempi paikka lautanen kerrallaan. Kuulostaa jotenkin tutulta ajatukselta.
Kaikkein mahtavinta on se, ettei Barber ole vain kiinnostunut lähiruuasta ja luomusta. Ne ovat hänelle paljon enemmän: elämäntehtävä.
Barber kertoo Chef’s table -sarjan jaksossa, että hän halusi kehittää pienen myskikurpitsan ja miten paljon ihmetystä se herätti. Eihän Amerikassa haluta tehdä mistään pienempää. Kurpitsa tosiaan on paljon huomattavasti pienempi kuin tavallinen myskikurpitsa – ja paljon maukkaampi ja paljon ravinnerikkaampi. Ihan harmittaa, etten pääse itse maistamaan.
Barberin Blue Hill -tilalla viljellään maata luonnon kiertokulun mukaan, jolloin maaperä pysyy tuottavana ja ravinnepitoisena.
Tällainen ruuantuotanto vie vastuullisuuden ihan uudelle tasolle. Meille Kotipizzassa ei ole aivan vielä tulossa omaa maatilaa, mutta unelmana ja tavoitteena sekään ei ole aivan mahdoton. Mikä olisi sen hienompaa jos voisimme kehittää itse parempia raaka-aineita ja osallistua entistä läheisemmin ruuan tuotannon kehittämiseen?