Tulen muistamaan koko loppuelämäni ensimmäisen työmatkani, jonka tein nuorena miehenä. Matka suuntautui Filippiineille ja heti matkan ensimmäisenä päivänä isäntäni voi minut maailman suurimmalle kaatopaikalle Smokey Mountainille.
Kaatopaikalla oli kaksi miljoonaa tonnia jätettä. Joka puolella oli savua ja lapsia. Lapset ja haju jäivät ikuisesti mieleeni.
Tällaiselta Smokey Mountainilla näyttää nykyään. Kuva Juha Rissanen / Creative Commons
Tuolla matkalla tajusin, miten paljon yritykset vaikuttavat paikallisten ihmisten elämään. Tajusin, miten tärkeää on, että yritykset toimivat vastuullisesti ja kantavat vastuun paitsi asiakkaistaan ja henkilökunnastaan, myös ympäristöstä ja tulevaisuudesta.
Smokey Mountainin vierailun jälkeen ajatus vastuullisuudesta on ohjannut kaikkea työtäni. Ja nyt vastuullisuus on erityisen tärkeässä asemassa Kotipizzan kehityksessä. Työstämme vastuullisuuden parissa voi lukea vaikkapa Sitoumus2050-velvoitteistamme.
Smokey Mountain tuli mieleeni taas, kun luin Harvard Business Review -lehden artikkelin ”CEO-aktivismista”. Monet suurten amerikkalaisten kuluttajaketjujen toimitusjohtajat ovat viime aikoina valjastaneet yrityksensä aatteidensa käyttöön ja ryhtyneet edistämään esimerkiksi suvaitsevaisuutta ja naisten asemaa työelämässä.
Aktivismi on helppo leimata viherpesuksi ja julkisuuden tavoitteluksi, jolla ei ole mitään tekemistä liiketoiminnan todellisten tavoitteiden kanssa. On myös helppo muistuttaa, että moni yritysjohtaja on epäonnistunut aktivismissaan, niin kuin Starbucksin CEO Howard Schultz, joka joutui keskeyttämään rasisminvastaisen kampanjansa.
Kyynikon onkin helppo kysyä: onko aktivismi hyvää bisnestä?
Omastani ja Kotipizzan puolesta voin vastata että on se. Ruuan aitous ja vastuullisuus vaikuttavat jatkuvasti enemmän jatkuvasti useampien kuluttajien valintoihin. Kotipizza rakentaa brändiään profiloitumalla aidon ja vastuullisen ruuan edelläkävijänä.
Jos ollaan rehellisiä, kellään ei tee perjantai-iltana mieli vastuullista pizzaa. Himo ei iske vastuulliseen pizzaan vaan pizzaan, piste. Voisimme yhtä hyvin käyttää kananmunia ja jauhelihaa, jotka eivät ole luomutuotettuja, eikä kovin moni asiakas huomaisi ja välittäisi mitään.
Mutta minä huomaisin ja välittäisin. Se ei olisi yksinkertaisesti oikein. En usko, että voisimme toimia niin ja väittää, että se olisi hyvää bisnestä.
Siksi vastuullisuuden ja liiketaloudellisen vastuun välillä ei ole mielestäni ristiriitaa. Jos yrityksen johtaja uskoo sydämestään johonkin ajatukseen, tuota ajatusta vastaan toimiminen vaikuttaisi hänen suoritukseensa johtajana. Idealismista luopuminen kostautuisi lopulta huonona tuloksena.
Tämän vuoksi en usko, että yritysjohtajan pitäisi valita eettisesti kestävien valintojen ja parhaan mahdollisen taloudellisen tuloksen välillä. Haluan valita molemmat.